Tuolin kutsu ja kirous

Kirjoittaja: Maarit Piirtola, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto, Hjelt-instituutti

 

Tuolin kutsu ja kirous

Herään. Oion vuoteessa istuen kankeaa selkääni ja raahaudun aamutoimilleni. Haen lehden ja istuudun aamupalapöytään. Päivän mittaan löydän itseni istumasta autosta, junasta, työpöydän ääreltä, aamukahvilta, WC:stä, lounaslautasen ääreltä, iltapäiväkahvilta, kirjastosta, päivällispöydästä, TV:n ääreltä, ravintolasta, pubista, teatterista, vanhempainillasta, urheiluareenan katsomosta ja saunasta. Istun, istun ja istun kunnes pötkähdän vuoteeseen herätäkseni uuteen aamuun…istumaan. Valveillaoloajastani vähintään 50 % kuluu passiiviseen istumiseen.

Ihmiskunta on koko historiansa ajan pyrkinyt sekä selviytymään hengissä että helpottamaan elämäänsä, vähemmän ruumiillista työtä vaativaan suuntaan. Ensin keksittiin pyörä, aura ja vipu, sitten vaunut, laivat ja muu teknologia. Koneellistuminen eteni niin kulkuvälineissä, tehtaissa, maataloudessa ja kodeissakin, istuvampaan suuntaan.

Ensimmäisiä merkintöjä tuolista löytyy Turun linnan irtaimiston luetteloissa vasta 1600-luvun alusta. Tuoli kehitettiin arkusta, joka toimi isännän penkkinä. Joku tuntematon ”Einstein” keksi lisätä arkkuun selkänojan.  Missähän se talon emäntä istui?

Tänä päivänä aikuinen suomalainen istuu keskimäärin 7 tuntia päivässä. Useimmat meistä istuvat paljon enemmän, jotkut jopa 18 tuntia. Tarinan lopun voimme todeta vihoitteluna selässä, jäykkyytenä nivelissä, kohonneena verenpaineena, makkaroina vyötäröllä ja kireytenä hartioidemme välissä. Veri ei kierrä ja aineenvaihdunta on jumissa.

Istuminen kuluttaa energiaa vain hivenen enemmän kuin makaaminen. Seisominen kuluttaa energiaa jo puolet enemmän kuin istuminen, sillä seistessä aktivoituvat monet lihakset. Jos aikoo ottaa kahvipöydässä pullaa ja mahtua samoihin housuihin ensi vuonnakin, on kaikenlainen pieni aktiivisuuden lisääminen päivän aikana hyvästä. Päätän kävellä hakemaan seuraavan printtiliuskan toiseksi kauimmaisesta tulostimesta.

(http://www.ukkinstituutti.fi/terveysliikuntauutiset/uutinen/55/liiallinen_istuminen_on_yhteydessa_metaboliseen_oireyhtymaan).

Äskettäin julkaistiin tutkimus, jossa todettiin että tunnin reipas liikkuminen päivässä ei riitä korvaamaan kaikkia runsaan istumisen aiheuttamia haittoja. Istuva elämämme lyhentää elämänlankaamme. Prosessi on salakavala, mutta valitettava todennäköinen.  Istumisaikojen pätkiminen ja kaikenlainen pienikin puuhastelu päivän mittaan olisi tärkeää, vaikka ei haluaisikaan elää 100-vuotiaaksi. Tuolilla keikkuminen ja istumisen suoranainen välttely tekevät kehollemme kokonaisvaltaisesti hyvää.

Työnnän työtuolin syrjään, nousen seisomaan ja siirrän pahvilaatikon työpöydälle. Nostan kannettavan tietokoneeni pahvilaatikon päälle. Seisten kirjoittaminen tuntuu sujuvan hämmästyttävän hyvin näinkin, ilman kallista sähköpöytää. Teen tekstiä lukiessa pari kyykkyliikettä ja siirtelen painoa jalalta toiselle. Venyttelen kylkiä. Selässä ja hartioissa tuntuu heti paremmalta.

(http://www.ukkinstituutti.fi/teemanumerot/2013/  M. Rinne: Monta hyvää tapaa tauottaa istumista työpäivän aikana, s.18-19)