Lisääkö liikunta vastustuskykyä flunssalle?

Maarit Piirtola, Tutkijatohtori
Helsingin yliopisto, Kansanterveystieteen osasto

Influenssakausi on alkanut. Minä otin itseäni syksyllä kiinni niskasta ja aloin liikkumaan säännöllisesti. Siis siten, kuin opetan. En ottanut influenssarokotustakaan, sillä liikuntahan suojaa infektiotaudeilta. Jossain vaiheessa tammikuun alkua tuli ehken treenattua yksi viikko liikaakin. Sitten töissä oli yksi stressaavampi matkustusviikko, johon liittyi pari erittäin huonosti nukuttua yötä sekä pari yleisötilaisuutta joiden jälkeen kädet tuli pestyä huonosti. Sairastuin tammikuussa influenssaan ensimmäisten suomalaisten joukossa.
Viruin melkein viikon vuodelevossa. Unirytmini meni sekaisin. Kaikki maailman TV-kanavat ja -ohjelmat tulivat tutuksi, vaikka tabletin kautta. Mainiota tämä teknologia. Mutta keho alkoi oireilla liiasta makoilusta, se kerta kaikkiaan kangistui. Jälkikäteen on helppo olla viisaampi. Olisi hiljakseen pitänyt kiertää korttelia useammin. Kuumeisenakin voi ja kannattaa rauhallisesti liikuskella. Kunhan ei kiertele tarttumassa muita.
Jossain vaiheessa kuume laski. Olo oli heiveröinen, ja jo roskalaatikolle kävely hengästytti. Joka niveltä jomotti ja olo tuntui jäykältä. Selkä ei kasvojen pesulle tahtonut taipua. Siis muutamassa päivässä. Minunhan piti olla elämäni kunnossa? Valuivatko kaikki syksyn hikipisarat paikallisella kuntoklubilla viikossa Kankkulan kaivoon?
Virustauti verottaa aina kehon suoristuskykyä. On tutkittu, että jo vuorokauden vuodelepo heikentää lihasvoimia prosentilla. Viikon vuodelepo puolestaan laskee kestävyyskuntoa jopa 25 prosenttia. Tosin hyväkuntoisella on tiputtamisen varaa huonokuntoiseen kanssasisareensa verrattuna. Elimistön täydellinen toipuminen viikon mittaisesta kuumeisesta flunssasta voi kestää jopa 3 kuukautta. Nuorempana solut uusiutuvat nopeammin, joten silloin toipuu flunssastakin nopeammin.
Mutta toipuuko hyväkuntoinen henkilö flunssasta samanikäistä kanssasisartaan nopeammin? Todennäköisesti, mutta asiaa ei ole juurikaan tutkittu. Tärkeää on, että alun perin hyväkuntoinenkin henkilö aloittaa virustaudin jälkeen liikkumisen maltillisesti. Liian kuormittava liikunta flunssan jälkeen saattaa pidentää toipumisaikaa entisestään.
Tutkimusten mukaan säännöllinen liikunta saattaa vähentää infektioalttiutta, mutta säännöllisen liikunnan ja elimistön vastustuskykyyn liittyvien mekanismien välistä yhteyttä ei ole voitu kiistattomasti todistaa. On viitteitä siitä, että erittäin vähän liikuntaa harrastavilla ja toisaalta myös erittäin paljon liikkuvilla on muuta väestöä enemmän ylähengitystieinfektioita. Miksi?
Selitys hyväkuntoisen henkilön parempaan vastustuskykyyn saattaa piillä stressinhallinnassa: kohtuullinen ja säännöllinen liikunta parantaa sekä fyysistä että psyykkistä stressinsietokykyä. Lisäksi säännöllinen liikunta kohentaa unen laatua ja kestoa. Hyvä uni taas on yhteydessä sekä fyysiseen että psyykkiseen rentoutumiseen. Unen aikana aivosolut palautuvat ja niiden energiavarastot täydentyvät. Toisin sanoen stressistä palautuu. Liiallinen itsensä kuormittaminen puolestaan lisää kehon stressiä ja siten lisää infektioalttiutta. Oliko sairastumiseni syy siis liiallisessa liikunnassa, liian vähäisessä nukkumisessa vai käsien pesemättä jättämisessä? Mahdollisesti niissä kaikissa.
Viikon sairastaminen tietää seuraavan viikon rauhallisempaa kuntoilua. Mikäli tauti kestää kaksi viikkoa, tulee toipilasliikuntaa harrastaa myös kaksi viikkoa eli saman verran kuin oli oireitakin. Kehon vointia kannattaa kuunnella. Liikkumisen jälkeen tulee toipilaanakin jäädä hyvä olo.
Minä palasin influenssan jälkeen liikunnan pariin rauhallisella kävelyllä ja venyttelyjumpalla. Näin ajattelin jatkaa ainakin seuraavan viikon ajan. Lisätaudit tästä enää puuttuisivatkin. Olen varma että kehoni voi paremmin jo parin viikon kuluttua. Suksenpohjat kutsuisivat hiihtämään, mutta ehkä maltan vielä odottaa viikon tai sitten valitsen tasamaan suksitteluun. Ihanaa päästä jälleen liikkumaan ja kohottamaan vastustuskykyä uuden virushyökkäyksen varalle.